IHMISRULO

        Iisakin pää miltei silpoutui
        Kun se puski valkoisesta
        Ihmisrulo!

        Häiriöillä se pyrki hallitsemaan
        Päitä täynnä ihoa
        Mutta nyt laitettiin kenkä
        Kämmenestä lävitse
        Sormi osoitti taivaalle

        Nyt tiedämme totuuden karmivan
        Elämän siirtäminen mullistaa kuoleman





        LÄHETYS

        Keräilen kokoon tarvikkeet
        Virittelen äänipumpun
        Paketoin sisään komeuden
        Päälle vastaantulijan nimi
        Koska ympyrä aina kulkeutuu
        Sinne missä ihmisen kuori sulkeutuu
        Yllätys rävähtää purevasti!

        Pakkaukseni lailla hän naamioituu
        Käyttää partakonettaan
        Jatkaa etenemistä
        Kaltaistensa joukossa
        Huomaamattomana
        Silti valovoimaisena
        Ja lähettää itsensä





        MIELEN USKOMATTOMAN HILJAINEN KÄYNTIÄÄNI

        Puhuessani erotan lauseideni imaginääriosat pilkulla,
         jotta ne eivät sekoittuisi viestieni kannalta
         oleellisempien reaaliosien kanssa!

        Nyt voitte nähdä sen
        Tilanteen vakavuuden
        Ylimääräistä elämää
        Järkiperäisyyden venttiilissä
        Ylivuotoputki vuotaa...





        LEHMI

        Laaksosta virtaa lehmiä
        Poikien iloksi
        Tytöissä pelko

        Sitä on liiskana
        Kenkien alla
        Joku astui sen

        Vain kiusaus sisällä
        Paksuissa mahoissa
        Häntä on valkea vana





        ETUJEN SAAJA

        Asemani on arvostettu, etuoikeutettu
        Minulle kuuluu oikeus osallistua!

        Pelkään että onnistun
        Ja saan vielä palkinnon
        Ilmanympärimatkan
        Syvissä jäissä

        Ikä loppuu kesken
        Palelen kuitenkin





        SUURUUTEEN

        Maailman nuorin ihminen
        Kuoli ilman ajatusta
        Ei kukaan päässyt kysymään
        Kuinka se tehdään
        Miten synnytään uudestaan

        Siis tilaa parhaille, huonot hengiltä
        Entä mihin se raja vedetään...
        Ja millä?

        Voisimme ehkä tuntea itsemme suuriksi
        Tyylivoimaloiden johtajiksi
        Mutta riittääkö sitä kaikille?





        TURMAAJA

        Takki lensi ilmassa
        Alta pilkisti käsiä, jalkoja
        Tämä oli huono merkki

        Ensimmäistä kertaa elämässään
        He näkivät niitä
        Omin silmin kuolleita

        Veturissa ei keskusteltu
        Muistettiin mistä mennä
        Nyt rakennetaan suruhalli

        Meille ei anneta tietoja
        Useasti pyritään hämäämään
        Musta laatikkokin on oranssi





        PURE PURE

        Tästä eivät lihansuojelijat pidä
        Nyt tarvitaan iskuja puutarhoihin
        Hyökkäyksiä kasvien maille

        Olen lukenut miten
        Maailmankuva asettuu
        Uusiin mittasuhteisiin
        Lihan jälkeen

        Katsokaa te vain siellä
        Kuinka ikkunaa taas suljetaan
        Se on itsensä palkitsemista
        Ja kertokaapa nakertajat
        Mitä syötiin ennen faunaa?





        JOKIN TAUTI TAI JOTAIN

        Maito kaatuu
        Tuoli kaatuu
        Pöytä kaatuu
        Matto kastuu
        Lattiakin kaatuu

        Mutta silloin alan epäillä
        Ja tulen aina epäilemäänkin
        Eihän se niin voi mennä
        Ei sitä koskaan tapahdu
        Tulen aina epäilemään sitä





        MENEMISEN JA OLEMISEN ALKEET

        Nosta raajaa asennosta
        Raajaa asennosta
        Toista perässä

        Tasaa paino
        Muista tasapaino
        Paino!

        Selvitit jo liikkumisen
        Nyt on edessä lisää
        Koulun ymmärtämistä
        Kirjojen tyhjentämistä
        Kulkemista itsensä painona
        Kasvamista taitokoneeksi





        OLO

        Mustetahroja sohvalla
        Rentoutumassa
        Täällä ei kysellä
        Vain levätään

        Katto korkealla
        Seinät kaukana
        Matala lattia
        Ja näkyy läpi

        Kammot kaikki katoaa
        Pelätä ei laisinkaan
        Paitsi jos lepo
        Ei olekaan lepoa ollenkaan








        Copyright © 1998 Trad, Max A